tiistai 24. joulukuuta 2013

Turandot

Täytin joulukuun alussa vuosia, mutten halunnut juhlia sitä sen kummemmin. Olimme kuitenkin alkusyskystä sopineet menevämme porukalla katsomaan Turandotia, mikä sopi oikeastaan hyvin juhlinnaksi. Meitä oli huippuporukka mukana, ja ooppera osoittautui yhdeksi parhaimmista!

Puccinia onkin tullut hyvin vähän nähtyä ja kuultua. Lapsena kävin katsomassa Madame Butterflyn, josta ei ole paljoa muistikuvia, eikä se jättänyt minkäänlaisia tunnelmia jälkeensä. Ehkä senkin vuoksi Puccini (ja muut italialaiset säveltäjät) ovat jääneet Wagnerin jalkoihin. Viime syksynä sain tilaisuuden käydä katsomassa Toscan siskoni kanssa, ja siitä muistan pitäneeni kovasti. 


Turandotkin vaikutti minuun niin musiikillisesti, juonellisesti kuin hahmollisesti. Musiikissa oli selvästi jonkinlaista kiinalaista keisarihymniä mukana (itse asiassa kansanlaulu Jasmiininkukka), mikä toi oman lisäyksensä Puccinin tunteelliseen musiikkiin. Ja Nessun dorma jäi kyllä soimaan päähän! Juoni oli poikkeuksellinen erityisesti lopun takia, mitä en tässä uskalla paljastaa. Hahmot olivat mielenkiintoisia, uhkarohkeita ja viekkaita.


Olin aluksi hieman epäileväinen sankarin roolia esittävästä Mika Pohjosesta, mutta hän osoittautuikin sopivan rooliin hyvin. Pohjonen kun ei yleensä vastaa käsityksiämme "komeasta sankarista" joiden rooleja hän esittää. Tällä kertaa hänet oli saatu sekä maskeerattua että puvustuettua onnistuneesti, ja jopa pidin hänen roolistaan. Toisessa pääroolissa nähtiin ruotsalainen AnnLouice Lögdlund, jonka ääni oli hyvin mahtipontinen ja komea. Jostain syystä hänen hahmonsa ei kuitenkaan täysin vakuuttanut minua. Erityisesti mieleeni jäivät komedialliset ministerien palvelijat, sekä sankarin orjatar Liu, jota esitti Reetta Haavisto.


Turandot kuuluu oopperamaailman suosituimpiin teoksiin, ei ainoastaan mieleenpainuvien melodioiden (joista yksi on Nessun dorma -aaria) vaan myös säveltäjän ennenaikaisen kuoleman takia. Puccinilta jäi oopperan viimeinen kohtaus säveltämättä, ja vaikka lopputulos on sama, kukaan ei voi olla täysin varma miten Pucchini olisi itse lopun laittanut. Sain selville, että oopperan ensiesityksessä Milanossa kapellimestari Arturo Toscanini lopetti oopperan siihen, mihin Puccini oli sen ehtinyt säveltää, ja ilmoitti: "Qui finisce l’opera rimasta incompiuta per la morte del Maestro" eli "Tähän kohtaan teos päättyi, ja se jäi epätäydelliseksi maestron kuoleman johdosta."


Oopperan juoni menee jotenkuten näin: Kiinalainen prinsessa Turandot haastaa kosijansa kolmeen arvoitukseen, joihin väärin vastaamisen tuomiona on kuolema. Tuntematon prinssi Calaf näkee sattumalta prinsessan ja rakastuu tähän. Isänsä, palvelijansa Liun sekä ministerien Pingin, Pangin ja Pongin (kyllä, juurikin näin) vastustelusta huolimatta hän päättää uhmata vaaraa ja yrittää arvoituksia.

Calaf vastaa kaikkiin kolmeen arvoitukseen oikein, ja keisari vaatii prinsessaa lunastamaan lupauksensa, mihin tämä ei ole halukas. Calaf ei halua velvollisuuden täyttämistä vaan rakkautta, joten hän antaa vuorostaan prinsessalle arvoituksen. Mikäli tämä keksii aamuun menessä hänen nimensä, Calaf kuolee. Turandot käskyttää koko valtakuntansa selvittämään salaperäisen prinssin nimeä. Kaikki yrittävät saada Calaffia paljastamaan nimensä, mutta turhaan. Turandot yrittää jopa kiduttamalla Liuta saada nimen selville, mutta tämä ei suostu puhumaan vaan tappaa itsensä. (Tähän päättyy Pucchinin säveltämä ooppera.)

Säveltäjä Franco Alfano viimeisteli oopperan Pucchinin muistiinpanojen pohjalta näin: (Juonipaljastuksia!) Aamuyöllä Calaf ja Turandot juttelevat kahdestaan. Calaf tempaisee naisen syliinsä ja paljastaa nimensä. Turandot on riemuissaan, ja lähtee kansan eteen kertomaan muukalaisen nimen: - Rakkaus!

Kaikki postauksen kuvat täältä.


Turandot / Kansallisooppera
23.11-31.12.2013


P.s Hyvää joulua kaikille! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti piristää päivääni huimasti, kiiitos! :)