Järven lumo

Syksyn varmasti odotetuimpiin näyttelyihin lukeutuva Järven lumo avautui lokakuun alussa Ateneumissa. Pääsin Ateneumin Ystävien kanssa tutustumaan teoksiin ensimmäisten joukossa, ja tilaisuudessa koinkin positiivisen yllätyksen kun paikalle oli saapunut paljon ihmisiä. Näyttelyn teema siis perustuu Riitta Konttisen samaa aihetta käsittelevään kirjaan.

Kuva täältä.

Omiin suosikkeihIni kuuluivat Eero Järnefeltin työt. Hänen jylhät, vahvasti suomiaiheiset maisemansa ja taitavat muotokuvat vetoavat ainakin minuun. Kuvassa on taiteilijan puoliso Saimi Järnefelt (os. Swan) tyttärensä Leenan kanssa. Itse asiassa yritinkin etsiä juuri sitä Järnefeltin maalausta Leenasta, jossa tällä on hiukan tuima ilme, taustalla syksyiset lehdet ja asunaan ihastuttava punainen villatakki sekä iso valkoinen rusetti kaulassa. Tätä edellä mainittua taulua ihastelin jo keväällä Eero Järnefelt 150-vuotta -näyttelyn avajaisissa.

 Kuva täältä.

Toinen Järnefeltin työ, jonka ajattelin nostaa näyttelystä esille, on Lukeva tyttö. Tätäkin itse asiassa ihastelin jo tammikuussa. Kuvassa näkyy, kuten nimestä käy ilmi, nojatuolissa lukeva tyttö. Koen ehkä jonkinlaista yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan, sillä kyseessä voisi hyvin olla minä itse hieman nuorempana. Varsinkin mökillä on ihanaa käpertyä pehmustettuun tuoliin jännittävän kirjan kanssa ja kuunnella takkatulen ääntä.

Kuva täältä.

Kuvassa Pekka Halosen maalaus Jään ja lumen peittämä kallio. Taulussa on kuvattuna hyvin tavallinen suomalainen maisema, luminen kallio, josta roikkuu jääpuikkoja. Kuten Järnefelt, Halonenkin on tullut tunnetuksi erityisesti maisemamaalarina, mutta hänen töissään yhdistyy perisuomalaisuuden lisäksi myös kansainvälisyys. Halonen kokeili aikoinaan myös impressionistisempaa tyyliä, mitä näki Järven lumo -näyttelyssäkin.

Kuva täältä.

Odotin Venny Soldan-Brofeldtin maalauksia, sillä bloggaaja Hurmioitunut oli puhunut tämän näyttelystä vuosi sitten. (Kyllä, vuodenkin takaa jäi harmittamaan.) Vaikka olinkin jo netistä katsellut hänen töitään, tajusin paikan päällä, ettei hän vaikuttanut minuun niin paljon kuin ehkä olisin toivonut. Kuvassa ON Venny Soldan-Brofeldtin omakuva. Lähestymistapani taiteilijaan lähti teatterin kautta vuosi-pari takaperin, kun näin hänen elämästään kertovan näytelmän. Silloin jo mieleeni jäi enemmän Juhani Ahon ja Vennyn erikoinen avioliitto, kuin itse työt. Vielä tänäkään päivänä en ole koskenut Ahon kirjoihin.

Kuva täältä.

Kaiken kaikkiaan on hienoa, että Ateneum on kerännyt näiden suomalaisten taiteiljoiden työt saman katon alle. Heidän töidensä kautta päästään näkemään millaista oli elämä Tuusulanjärvellä tuohon aikaan. Mitä olen lukenut muiden arvosteluja, ihmiset tuntuvat pitäneet näyttelystä. Harmi vain että siitä saadaan nauttia ainoastaan helmikuun alkuun. Kannattaa siis olla nopea!

Järven lumo / Ateneum

11.10.2013-9.2.2014